torstai 20. syyskuuta 2012

11 viikkoa säntillisyyttä, mitä sen jälkeen?

Tosiaan, meidän juoksuprojekti on nyt onnistuneesti saatu loppuun. On ihmeellistä, miten toisaalta kumpikaan meistä ei uskonut alkuun etä tähän joskus päästäisiin, että voitaisiin sanoa juokseneemme 10 kilometriä. Ja kyllä me tätä asiaa päiviteltiinkin ihmisille lauantaina. Sitä kuinka 11 viikkoa sitten juostiin kaksi minuuttia ja käännyttiin kotiin ja nyt ollaan tässä!

Aikaahan meillä meni sen kympin suorittamiseen, mutta me ei siitä otettu mitään huolen häivää. Toiset on nopeampia ja toiset vähän hitaampia. Meillä oli kuitenkin tarkoitus juosta koko matka, joten otettiin myös varman päälle hitaammin jotka matka varmasti saataisiin loppuun.

Nyt kun homma on ohi on aika tyhjä olo. Ei oikein tiedä mitä tekisi. Pitäisikö lähteä lenkille ja jos lähtee paljonko juoksisi? Aloittaisiko nyt uudelleen salilla käymisen, joka jäi todella vähälle juoksuohjelman aikana vai alkaisiko treenaamaan puoli maratoonia? Kysymyksiä on paljon eikä ainakaan vielä ole vastausta.

Haluan vielä kiittää kaikkia meidän lukijoita ja kommetoijia, on ollut mahtava huomata kuinka moni muukin ohjelmaa suorittaa! Tsemppiä kaikille ohjelman loppuun vetämisessä ja mä todella toivon tämän meidän blogin antavan myös muille tsemppiä sekä innostusta suorittaa tätä. Yhteentoista viikkoon on mahtunut paljon iloa, innostusta, luovuttamisen tunnetta ja surua, ja toivon mukaan se kaikki on tullut myös ilmi.

Loppujen lopuksi kuitenkin aina huonon lenkin jälkeen tulee myös jossain vaiheessa hyvä lenkki, jonka jälkeen unohtaa kaikki huonot lenkit :)

1 kommentti:

  1. Onneksi olkoon! Mahtava saavutus! Olen seurannut matkaanne alusta saakka, ja kyllä se vaan tuntuu ihmeelliseltä kuinka pian pääsee 'nollan juoksijasta' kympin kuntoon! Olette kyllä hieno esimerkki kenelle tahansa!

    Itsekin olen juoksuun hurahtanut, ja minua on auttanut paljon eteenpäin juoksukoulu, jossa olen nyt ollut jo vuoden. Treenit ovat aina tosi hauskoja, ja ryhmä ja leikkimieliset kilpailut antavat suunnattomasti motivaatiota ja pistävät ylittämään omat rajat kerran toisensa jälkeen. Harjoitukset ovat myös paljon monipuolisempia, kuin mitä tulisi yksin tehtyä. Suosittelisinkin teille jatkoon jotain ryhmää jos motivaatio on välillä hukassa! Itse olen edelleen sielultani sohvaperuna, ja keksin kyllä erittäin helposti tekosyitä jäädä kotiin yksin lenkkeilyn sijaan, mutta harkkoihin lähden aina, satoi tai paistoi. Ja aina on hyvä mieli kun kipittää kotiin. Olisi nimittäin mielestäni tosi harmi, jos hyvin alkanut juoksu-uranne hiipuisi vähitellen syksyn pimeydessä ja loskissa. Itse olen itseäni motivoinut myös lausahduksella jonka luin jostain 'Ei kaikkien tarvitse juosta maratoneja, sekin että juoksee loppuelämänsä vaikka 5 km lenkkejä, on parempi kuin ettei juokse ollenkaan.' Ja näinhän se on! Tsemppiä siis teille jatkoon, ja palatkaa nyt viimeistään jouluna kertomaan, kuinka syksy on sujunut!

    VastaaPoista