Mikä se on semmonen homma, että alkaa ote lipsua silloin, kun on jo ihan lähellä maalia? Nyt on nimittäin tunnustettava, että kyllä tässä uhkaavasti karkailee lapasesta herkuttelu ja sit se pahin: tupakointi. Mä olen ollut pitkälti koko juoksuohjelman ajan polttamatta, koska ajattelin, etten ikinä tule selviämään siitä, jos poltan. Se on ollut fiksu veto, mutta nyt vaivihkaa ja salakavalasti on nyt viime ja tällä viikolla alkanut tehdä tupakkaa mieli ja silloin tällöin sitä on tullut sitten poltettua. Tällä viikolla jo joka päivä. Ei hitto vieköön vetele tämmönen homma!
Onneksi sentään lenkit on tullut vedettyä ihan ohjelman mukaisesti, mutta kyllä se heti on raskaampaa noista edellä mainituista syistä. Mähän olen myös karkkilakossa, mutta se lakko ei koske kuin karkkia, ja nyt on sitten alkanut suu lappasemaan jäätelöä ja sitä sun tätä pikkuherkkua - jatkuvasti! Pööööh! Nyt on semmoinen homma, että ensi viikko mennään melko tiukassa kurimuksessa. Mulla on ollut niin paljon parempi olla ja tiedän, että mahdollisuudet sen kympin juoksemiseen paranee oleellisesti, kun syön järkevästi enkä koske siihen röökiin.
Hennahan on ollut koko tämän viikon sairaana eikä siis ole tehnyt lenkin lenkkiä. Mulla tuo tiistaihan sujui hyvin, siitä kirjoitinkin, mutta perjantain intervalli oli aivan kamalaa. Siis tuntui että ei jaksa yhtään mitään. Mulla oli mies mukana lenkillä vähän niin kuin valmentajana ja voi että mä kiukuttelin sille koko lenkin ajan! Jotenkuten se tuli kuitenkin vedettyä, ja tänään sitten tuo 40 minuuttia, sekin tuli juostua, vaikka tervanjuontia sekin oli. Jalat oli raskaat ja syke ei tahtonut laskea millään, mutta löytyi onneksi se sinni, millä tuon sai vedettyä. Mies kehaisikin, että ajattelepa, sulla on jo niin hyvä kunto, että jaksat sinnillä 40 minuuttia. Se on totta tosiaan, mutta samaan hengenvetoon on todettava että kymppi ei kyllä mene sinnillä. Juoksun on pakko tuntua hyvältä silloin ainakin suurimman osan ajasta, niin sitten se menee. Sinni riittää varmaan pariin kilometriin alussa ja lopussa, se väli saisi rullata kivasti.
Viikonloppu on ollut mukava, ja tänään kaupungilla menin hetken mielijohteesta Intersportissa käymään. Toiveena olisi löytää pitkähihainen juoksupaita, jossa olisi myös tasku. No, sopivaa sellaista ei nyt löytynyt (tai no yksi Asicsin paita kyllä, mutta se oli valkoinen - en kelpuuttanut), mutta sen sijaan tein aivan hurjan hyvän löydön. Sail & Skin ulkoilupuku, siis takki ja housut, 59,90 euroa! Setin ovh oli 159, joten kyllä hihkuin innosta sovituskopista. Tuokin tuli tarpeeseen, kun alkaa tämä syksyn koleus painaa pikkuhiljaa päälle.
Ensi viikkoa kohti mennään jännittynein mielin. Enää kuusi päivää ja sitten se iso koitos. Kaikkien rakkaiden ystävien kanssa. Nyt keskityn viemään ohjelman läpi kunnialla loppuun saakka ja tukemaan onnistumista muilla valinnoilla ruokailun ja elämäntapojen suhteen. Se on pieni hinta siitä onnistumisestä, mikä edessä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti