Mission: completed

Se onnistui! Me totta tosiaan juoksimme lauantaina kymmenen kilometriä. Puolitoista tuntia siihen meni, eli hitaasti hölkkäiltiin menemään, mutta hölkkäiltiinpä maaliin asti.

Muutenkin tapahtuma oli tosi onnistunut, lenkille lähti parikymmentä kaveria ja kaikki heistä juoksivat, suurin osa koko kulki koko kympin juoksemalla. Me pidettiin Hennan kanssa perää ja meidän kanssamme hölkkäsi mun mies sekä neljä ystävää. Viimeiselle kolmen kilometrin kierrokselle saimme lisäksi kannustuskierrokselle lenkin nopeiten juosseen työkaverini. Tuki ja tsemppi oli kyllä ihan mieletöntä koko ajan, ja se siivitti meidät juosten maaliin saakka.

Ilta jatkui saunoen, syöden ja juhlien aamuun saakka, olihan kyseessä kuitenkin mun kolmikymppiset. Oli kyllä ikimuistoinen juhla, tämä ei unohdu ikinä.

Mä haluan nyt vielä painottaa, että ihan kuka tahansa pystyy tähän jos haluaa - mikäli siihen ei ole terveydellistä estettä, esim. polvien ja nilkkojen osalta. Mutta perusterve ihminen onnistuu kyllä niin halutessaan. Ei ole väliä minkä kokoinen tai -näköinen on, tärkeintä on että alkaa juosta. Maltillisesti mutta tavoitteellisesti, selkeän ohjelman mukaan. Minä haaveilin monta vuotta siitä, että jaksaisin juosta muutaman kilometrin lenkkejä, mutten koskaan tehnyt asialle mitään, murehdin vain ettei se ole mulle mahdollista, koska pitäisi olla laiha että pystyy. Voi höpö höpö, kuinka väärässä olinkaan! Olisimpa tiennyt että aikaa nollasta kymmeneen kilometriin tarvitaan 10 viikkoa! Se on yksi hujaus ihmisen elämässä. Siinä samassa juoksupoluille suli 9 kiloa elopainoa.

Blogin jatko on mietinnässä nyt, kun tämä projekti on saatu päätökseen. Jos emme jatka, on pakko toivottaa kaikille tsemppiä omiin juoksutreeneihin. Kiitos kun seurasitte meidän projektia. Me vietiin se läpi, vie säkin. Onnistut saletisti, kun olet sisukas - ja muistat venytellä!