Töitä, vaatekriisiä, Qstockia ja ai niin sitä lenkkeilyä!

Oltiin taas päätetty, että töitten jälkeen lähdetään lenkkeilemään. Minulla oli mieli huomattavasti parempi kuin tiistaina, jolloin olin jo ihan valmiina heittämään lenkkarit nurkkaan ja kävelemään lähimmälle jäätelötiskille. No, pakko myöntää, että jäätelötiskille kyllä kävelinkin ja siitä sitten varmaan piristyinkin.

Tämän päivän lenkki meni aivan mielettömän hyvin! Ensimmäisen seitsemän minuutin aikana me suunniteltiin vain mun työtulevaisuutta ja jossain vaiheessa Saijalle sanoinkin, että enää 2 min 20 sekunttia. Saija oli aivan ihmeissään ja tarkasti jopa omasta kellostaan. Kyllä vaan, olo oli sellainen, että hyvin  luistaa ja antaapa sitten luistaa.Tietty jälkimmäinen seitsemän minuuttia oli vähän vaikeampaa ja kun juoksua oli vielä 3 minuuttia jäljellä, molemmat katsoi kelloa noin 15 sekunnin välein ajatelleen, että LOPU JO!

Lenkki tuli kuitenkin tehtyä loppuun asti ja sitten päästiinkiin heittää yläfemmat ja kääntymään ja kävelemään kotiin. Kotimatkalla oli taas mukava analysoida oman kropan muutoksia ja sitä, kuinka nopeasti kunto kasvaa. Syke laskee tosi nopeaa alas ja puhuminen juoksemisen ohella on nykyään aika helppoa. Saijakin on oppinut hengittämään rauhallisemmin ja tämä auttaa suoraan jaksamiseen. Pohkeetkaan sillä ei enää jumita niin pahasti kuin alussa. Itsehän ihailin omaa kroppaani eilen aamulla ja huomasin pienen pieniä muutoksia. Juokseminen onkin siinä mielessä huippulaji, että parin viikon treenin jälkeen reidet sekä takapuoli on ihan eri planeetalta kuin alussa! Motivaatio pysyy korkealla ja jaksaa suorittaa loppuun asti.

Huomenna meillä onkin koetin kivi, kun pitää mennä 15 minuuttia yhteenpötköön. Aivan, tässä oli nyt harjoituksen välikävelyt sekä lepohetket. Nyt painetaan vain juoksulla. Huomenna molemmat tekee vähän lyhemmän työpäivän ja lähdetään heti päivällä lenkille. Sen jälkeen alkaakin laittautuminen Qstockia varten. Onneksi ohjelmassa onkin nyt vapaa viikonloppu, joten voidaan ihan rennosti ottaa.

Uskomaton juttu kävi myös äsken, kun Saijan kanssa käytiin vaatekriisiä helpottamassa ostamalla minulle uudet tennarit ja Saijalle uusi pusero: me nähtiin Michael Monroe Anttilassa! Mä Saijaa tökin, että kato kuka ja Saija oli jo ihan että mennään hakeen nimmarit! Ei kuitenkaan kehdattu mennä, kun siihen oli jo menny kaksi 5-vuotiasta hakemaan ja pyytämään kuvaakin. Niinpä me tyydyttiin vaan vilkuilemaan  sitä ja yritettiin tosi pätevän näköisenä katsella miesten lompakkoja. Eli kaikinpuolin hauska ja tuloksekas kauppareissu!