Tänään onkin vuorossa juoksua taas. Saijan kanssa eilen puhuttiin, että sekin saattaa lähteä kokeilemaan miltä juoksu taas tuntuu. Toivottavasti sillä ei yön aikana ole ainakaan mennyt takapakkia taudista parantuminen. Meillähän on aika tiukka tämä aikataulu, joten sairasteluille ei ole kovin paljoa varaa. Mutta ajattelen kuitenkin, että jos tänään Saija ei pysty/ jaksa juosta tuota 24 minuuttia niin juostaan niin kauan kuin jaksetaan. Kaikki on kuitenkin eteenpäin.
Olipa mahtava tulla blogiin ja huomata että sinne on kommentoitu! Tervetuloa vaan minun ja Saijan juoksuaikaa seuraamaan :)
Illalla lisää, kuinka meidän juoksut on sujunut.
No niin, töitten jälkeen söin pienen välipalan ja sitten juoksemaan. Matka meni loppujen lopuksi tosi hyvin. Jossain 18 minuutin kohdalla meni oikean jalan pohje ihan totaalisen jumiin, mutta helpotti noin minuutin päästä. Mikälie sillekin tuli. Ajattelin kuitenkin, että kyllä se siitä vielä helpottuu ja jatkoin vain juoksua. Saijahan se on mulle kuulemma hommannut magnesium-tabletteja, jotka auttaa noihin lihaksiin, isosisko taas huolehtii pikkusiskostaan :) Meinasi iskeä viimeisen minuutin kohdalla taas muuri vastaan. Mikähän siinäkin on että aina vähän ennen loppua ajattelee että "nyt minä kuolen!"
Yksinään kun juoksee, siinä on omat hyvät puolensa: kun ei puhu, syke pysyy kokoajan leppoisana, voi kuunnella musiikkia ja juosta tahdissa. Eilen huomasinkin, että Groove FM on sairaan hyvä radiokanava lenkeillä! Sieltä tulee niin hilpeää musiikkia että automaattisesti alkaa hymyilemään. Toisaalta, kaksin on kuitenkin aina mukavampaa. Silloin on joku jonka kanssa voi näitä pieniä hetkiä riemuita. Ja on se toinen joka tsemppaa, vaikka koettaisiinkin muuri samaan aikaan.
Matkaa 24 minuutin lenkille tuli 2,6 km. Eli tosi vähän. Mä aloin jo hulluna ressaamaan, että mun sunnuntain juoksu, 5 km, tulee kestämään 45 minuuttia. Saijahan vaan nauroi ja totesi, että "nytkö sä vasta sen tajusit". Voi elläimen käsi sanon minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti