No hupsista vaan, kun nyt kävi jo toistamiseen niin, että
kävelylenkki jäi suorittamatta. Pikkuisen hiipii huonoa omatuntoa mielenpäälle,
kyllä jokainen lenkki piti suorittaa tunnollisesti ja tarkkaan… Eilen oli
kuitenkin sellainen tilanne, että kävin poimimassa mansikoita ja siihen menikin
sitten tuntitolkulla aikaa eikä illasta enää napannut erikseen lähteä
kävelyreissulle. Mansikanpoimintakinhan käy eräänlaisesta urheilusta, eikö?
Seliseliseli.
Nyt takareisissä tunteekin eilisen poiminnan ja kyykkimisen.
Venyttelin kyllä illalla, mutta ehkä vähän laiskanpulskeasti. Jännittää tämän
päivän juoksu, matka pitenee 20 minuuttiin. Jännä huomata silti itsestä, että
juoksemista odottaa jo, sitä alkaa kaivata. Tätä en olisi kyllä uskonut vielä
kuukausi sitten. Ehkäpä mulla sittenkin on mahdollisuuksia saada juoksemisesta nautintoa tuova, pysyvä kuntoiluharrastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti