Joo, nythän on niin, että tuon meikäläisen sairausviikon vuoksi me mennään Hennan kanssa eri rytmiä jonkin aikaa. Mulla on tarkoitus kuroa kiinni tuo menettämäni viikko ja yritän kuroa sen mahdollisimman pian. Yhtään viikkoa en suoraan hyppää yli, mutta teen nyt ikään kuin kahta viikkoa ristiin. Hennallahan on viiden kilometrin juoksu ohjelman mukaisesti jo huomenna, minä juoksen silloin 9 + 9 minuuttia ja kokeilen vitosta ensi viikolla.
Tänään mulla oli siis vartin juoksu ja Hennalla tuon huvin vuoksi -lenkkeily. Juostiin se vartti sitten, Henna tosin joutui pistämään kävelyksi kilometrin jälkeen. Mulla ensimmäinen kilometri oli helppoa ja mukavaa, tuntui oikein siltä, että onpa mukava juosta pitkästä aikaa, mutta sitten se loppu, se oli tervanjuontia se! Sitten kun oltiin saatu vartti pakettiin, oli vähän oudot fiilikset molemmilla. Hennaa pelottaa huominen vitonen ja mua pelottaa joka ikinen tuleva lenkki, kun aina tuntuu että ei jaksaisi yhtään enää. Miten sitä voi joskus oikeasti jaksaa juosta viisi saati sitten kymmenen kilometriä!
Nyt pitää vähän yrittää relata tämän pääkopan kanssa. Ihan suottaa ottaa etukäteen paineita tulevista juoksuista. Pitäis taas osata nauttia jokaisesta lenkistä jonka jaksaa, eikä stressata sitä, että kun nyt oli niin raskasta niin miten voi jaksaa tästä enempää joskus. Se on sen ajan murhe se.
Uudet juoksukengät tuntui hyvältä. Ei ne mua lentoon laittaneet, mutta kevyemmiltä tuntuivat kuin vanhat lenkkarit. Ja onhan ne paljon päheemmän näkösetki!
Huomenna on jännät paikat, etenkin Hennalla. Voi vitsi, kun se sen vitosen taittaa, niin mun ei auta kuin onnistua siinä ensi viikolla sitten. Tsemppiä meille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti