Kiersimme Hennan kanssa siis kilometrin mittaista lenkkiä, mutta eri suuntiin tänään. Eilen vaikutti nimittäin siltä, että meidän juoksuvauhti on ihan vähän eri, joten nyt oli tärkeää, että Henna pääsee juoksemaan tuon vitosen täysin omaa vauhtiaan. Mä juoksin tuon kahdeksantoista minuuttia ja sinä aikana ehdin kiertää kaksi kertaa kierroksen ja ehkä vajaa 100 metriä päälle. Siis noin 2,1 km, vähän alle.
Eka kierros oli helpohkoa, mutta kyllä toisen kilometri taas tuntui nihkeältä. Mulla nousi sykkeet korkealle eikä millään tahtoneet laskea vaikka kuinka keskityin hengittämiseen ja hidastin vauhtiakin. Vielä siis ilmeisesti hieman toipilas olen. Se on harmillista, koska jalat sinänsä mulla jaksaisi pidempäänkin, mutta lihakset eivät ilmeisesti saa riittävästi happea, kun limaa on röörien tukkona. Mihinkään ei satu, mikään ei tunnu huonolta, ei väsytä, ei mitään. Mutta nuo sykkeet. Seurailen tilannetta nyt, onneksi huomenna on lepopäivä.
Juoksun jälkeen kävelin vajaa kaksi ja puoli kilometriä siihen päälle ja sitten juoksin Hennan kanssa viimeiset 500 metriä. Kävely tuntui ihanalta, nautin siitä ihan tosissaan ja oli sellainen olo, että voisi kävellä vaikka kuinka pitkään! Kävelyn jälkeen tuo lyhyt puolen kilometrin juoksu oli taas todella vaivatonta. On aivan mahtavaa huomata, kuinka nyt olen oikeasti saavuttanut jo tietynlaisen juoksukunnon! Ensi viikolla kokeilen sitä viiden kilometrin juoksua itsekin, mutta kyllä se jännittää hitosti. Sitä ennen kuitenkin huomenna lepo ja tiistaina 12+12 minuuttia eli matka pitenee pitkästä aikaa.
Kaiken kaikkiaan hyvät fiilikset, taas ollaan juoksurutiineissa kiinni. Mutta tänään on Hennan päivä, hän on se onnistuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti