Lauantai:
Sunnuntai
Elikkä tänään, rentoutumispäivänä, kävin 15 minuutin juoksulenkin. Matkaa sille tuli 1,78 km joten tahti oli sama kuin Saijan kanssa yleensä. Lenkki oli matkanaan vaan hyvin erilainen kuin tähän asti. Juoksin koko matkan asvaltilla, jota Saija inhoaa yli kaiken. Hyppelin siis kerrostalojen välissä ja väistelin autoja. Ei ollenkaan hyvä idea. Mutta nyt tän viikonlopun ajan heinäpään on vallannut jalkapallofanit, joten en tahtonut lähteä sinne seikkailemaan.
Hassua on huomata, miten helppoa on itseään huijata. Koko eilisen mun päässä oli pieni ääni joka sanoi että "mene sinne lenkille". Näppärä tyttönä kuitenkin sen äänen hienosti hiljensin ja ostin sen sijaan karkkia ja makkaraa. Tänä aamuna ajattelin kuitenkin, että Saija kysyy jotain lenkistä. Ja kun luin Saijan eilisen blogi kirjoituksen (ja nauroin jalat ristissä kun kuvittelin miltä sen kävelylenkki on näyttänyt kun vieressä on kaikenmaailman mielikuvitus tappaja-lehmiä) tiesin, että pakko on mennä juoksemaan. Pakko myöntää, että tätä ohjelmaa on parempi suorittaa kahden. Toiselle on vaikeampi selitellä omaa laiskuttaan.
Tämän päivän juoksu sujui niin, että ensimmäiset 5 minuuttia oli vaikeaa. Teki mieli heittää hanskat tiskiin ja palata kotiin. Viiden minuutin jälkeen helpotti tosi paljon. Askel rullas ja hengitys oli helppoa. Hieman kyllä kaipasin juomapulloa, jonka jostain syystä olin jättänyt kotiin. (Ollaankin todettu, että pieni hörppäys vettä lenkin aikana auttaa todella paljon!) Niinpä minä olin innoissani siihen asti kunnes kello näytti 13 minuuttia. Sitten iski totaalinen väsymys. Ei olisi tehnyt mieli mennä metriäkään enää! Sinnillä siis viimeiset kaksi minuuttia.
Loppujen lopuksi hyvä lenkki. Katse ensi viikkoon ja toivotaan että Saijan flunssa on vaan joku yhden päivän pöpö ja päästään jatkamaan ohjelmaa yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti