Oltiin ekan seitsemän minuutin kohdalla, että nyt riittää! Onneksi ei annettu periksi, vaan päätettiin aina seuraava etappi, jossa katsotaan kelloa ja mietitään uudelleen mitä tehdään. Siinä vaiheessa kun kello näytti, että vielä kaksi minuuttia, molemmat tiesi, että homma hoidetaan kotiin. Ja niinhän me hoidettiin. Kokonaiset 2 kilometriä 22 metriä silkkaa hikeä, jäykkää pohjetta ja sisarusten sisua!
Juoksun jälkeen puhuttiinkin siitä, miten aina jännittää seuraavan kerran juoksua, varsinkin nyt kun tuntuu että minuutit kasvaa vauhdilla, ja miten kuitenkin joka juoksu vedetään läpi. Kertaakaan ei olla jouduttu luovuttamaan, vaikka siitä ollaankin lenkin aikana puhuttu. Jostain kuitenkin tulee semmoinen "hetken helpotus" jonka avulla mennään taas seuraava minuutti.
Me ollaan muutamaltakin kaverilta kuultu, että juoksu on vaikeaa ensimmäiset 15-25 minuuttia, jonka jälkeen se vaan alkaa rullaamaan. Voi että, me tänään toivottiin sitä rullaamis-efektiä. Ehkä sen vuoro on sitten seuraavalla kerralla.
Huomenna nautitaan vapaapäivästä ja venytellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti